Nyt on sitten ekaa kertaa käyty musiikkileikkikoulussa.

Miten siis meni? Hienostihan se. Aaro takertui äitiin kuin liimapaperi, eikä suostunut jäämään sinne. Äiti meni sitten sinne henkiseksi tueksi, mutta kaveri ei suostunut edes istumaan vaan takertui äitiin. Puoli tuntia kainosteltiin. Välillä haettiin kapulat tätiltä,  mutta muuten ei osallistuttu. Sitten istuttiin varovasti tuoliin ja ilmeisesti Onni-pojan itku ja kiukuttelu sulatti pojan kokonaan. Tai sitten se oli triangeli, jonka sai ottaa laatikosta soittaa sitä. Mentiin jo pianon viereen soittamaan ja katsottiin säälien pientä loukattua Onni-poikaa. Eli loppujen lopuksi uskallettiin lähteä mukaan muiden lasten kanssa.

Kaikille lapsille tämä eka kerta oli ilmeisesti koettelemus. Aikamoista itkua väännettiin eteisessä. Itseasiassa ihan järkyttävää, miten lapset tosissaan yrittää olla reippaita. Tai jotain. Varmaan outua, kun vanhemmat ei olekaan mukana joka paikassa.

Kivaa kuulemma oli, mutta ei Aaro luvannut uudestaan sinne mennä. Ei tosin sanonut mitään, vaikka äiti sanoi kuitenkin vievänsä taas ensi viikolla...