Oikein omatuntoa kolkuttaa, kun tänne ei kerkiä kirjottaa. Välillä tuntuu, ettei muka olisi mitään kirjoitettavaa. Se ei kyllä ole totta. Monenlaista tapahtuu koko ajan. Viime viikonloppuna vietettiin muun muassa kaverin polttareita. Puettiin hänet oppaaksi. Hän kun on aina rakastanut matkustamista ja vieraita maita. Koulutukseltaankin on matkatoimistovirkailija. Tehtävänä oli myydä (kaskummaa) minigrip-pusseihin ängettyjä makaroneja. Mielenkiintoiseksi homman teki erillaiset muodot. Oli sydäntä ja muuta (esim. semmoinen yksi miesten elin). Kaikki meni kaupaksi, vaikka olihan se varmaan aika kamalaa niitä myydä. Siellä sitten hilluttiin Turun kaupungissa yömyöhään. Kaikki vanhat mestat oli pakko käydä läpi. Tanssittiinkin, me mammat, siellä tutussa yökerhossa. Paikka on kyllä vähän muuttunut ja asiakkaat siellä nuortuneet. Ehkä olisi mekin nuorruttu, jos oltaisiin aikoinaan hillumistamme jatkettu. Häät onkin sitten tiedossa kesäkuun lopussa ja koko perheen voimalla päästään juhlimaan.

Lammasfarmareiksikin ollaan ryhdytty. Tuolla Norbyssä on taas lampaita ja päästiin mukaan hoitoryhmään. Siellä on kymmenen aivan ihanaa karitsaa ja kuusi vanhempaa mammaa. Käydään heille antamassa kauraa ja vettä sekä putsaillaan vähän paikkoja. Se on ollutkin kivaa puuhaa. Aaro ihan rakastunut näihin lampaisiin. Raukka tahtoo välillä jäädä niiden jalkoihin. Eka kerralla kun mentiin yksi pikku pässi tykästyi heti Aaroon tökkäsi pojan kumoon. Se pikkuinen on muutenkin kova puskemaan. Aaro oli vähän hämmentyneen näköinen, mutta nousi ylös. Ja olikin sitten yltäpäältä lampaankakassa. Ihmiset on tosi kiinnostuneita muuten lampaista, kun joka kerta on joku niitä katsomassa. Päästetään yleensä heitä aitaukseenkin lampaita silittelemään. Mutta voi veljet ne elukat tykkää kaurasta. Kaurat hävii ihan hetkessä vadista. Ja kun tullaan aitaukselle, niin ne tulee välittömästi katsomaan ja kauhea määintä päällä. Taitavat tunnistaa jo meidät. Ihania otuksia.