Soittelin eilen perhepäivähoidon ohjaajalle. Tarkotuksena oli laittaa Aaro ensi kuun alusta puolipäivähoitoon. Se sitten kyseli ja kyseli, olenko ihan varma, vaikka mistä asiasta. Tuntui olevan vaikea asia. Mutta asia siis selvä. Kun menin hakemaan Aaroa, niin aloin miettimään, että meniköhän kaikki sittenkään ihan niin kuin piti.

Ei, ei mennyt.

Eihän me edes sovittu mistään hoitoajoista tai muista.

No, pph:n pomo soittaa tänään sopiakseen asioista. Hän on siis tehnyt päätöksen siitä, että Aaro on hoidossa 10 päivää kuukaudessa. Mä sanoin, että tässä nyt siis todellakin tapahtui väärinkäsitys. Mä puhuin koko ajan puolipäivähoidosta, en mistään puolikuukausihoidosta. Se alkoi sitten inttämään, että tuon ikäinen tykkää olla kotona ja pitää saada olla kotona ym. potaskaa. No, totuuden nimessä hänellä oli ihan hyvä kanta, mutta mun mielestä (ja Jonin) vaan on parempi, että Aarolla on selkeä rytmi. Ja on arkea ja viiikonloppuja. Ja yhtä paljon hän saa olla kotona, oli miten oli. Akka vaan paapatti ja paapatti. Mutta pidin onneksi pääni. Tuli vaan semmoinen olo, että sen tehtävänä oli vaan kääntää mun pää, ei Aarolle parhaan ratkaisun löytäminen. Olin kyllä niin kiukkuinen se puhelun jälkeen. Se jankkaus oli vaan niin tyhmää.

Mikä siinä on, että ei yhtään kiinnosta, mitä me ajatellaan. Ollaanko me niin tyhmiä, ettei ymmärretä lapsemme parasta. Ei meillä ole sosiaali- tai hoitoalan koulutusta, mutta ei se meistä tyhmiä tee. Ehkä täällä tosiaan päivähoitopaikoista on niin hirveä pula, että pitää saada joku pois, jotta toiset pääsee tilalle. Aaron hoitaja mulle sanoi, että kannattaa pitää hoitopaikasta kiinni, koska voi olla hankala saada paikkaa taas keväällä. Ehkä tämä kumpuaa siitä. Mä ainakin pidän kiinni kynsin ja hampain hyvästä hoitajasta.

Viime keväänä taas muistan tapauksen Aaron ryhmästä. Poika oli kai 4-vuotias ja äitinä yksinhuoltaja. Tämä äiti kertoi, että hän oli aina ajatellut, että pojalla on hyvä hoitaja ja hyvä olla hoitopaikassaan. Tämä samainen pomo oli painostanut siirtämään poika päiväkotiin, isompaan ryhmään. Sen jälkeen hoitaja ihmetteli, kun pph:on ei saada vanhempia lapsia ollenkaan. Työkin on niin raskasta, kun kaikki lapset on alle 3-vuotiaita... Kun lapset on vanhempia, niin ne heti halutaan siirtää isompaan ryhmään. Nyt tääkin kyrsii, kun Aaron ryhmässä on 2 kpl 2-vuotiaita ja 2 kpl 1-vuotiaita. Ja eka asia, mitä se pomo mietti oli, että miten saataisiin täytettyä se puolipaikkaa, mitä Aarolta jää!!

Että mua sapettaa!!!!