Meillä elämä sujuu suurinpiirtein samaa rataa. Tosin jännitys alkaa olla kihelmöivä. Voisi seuraavat 3 viikkoa olla jo ohi. Tai 4 viikkoa. Oltaisiin siellä talossa jo!!! Muutto siis lähestyy uhkaavasti. Jahka saadaan niitä paffilaatikoita, niin alan varppina keräämään tavaroita kasaan. Huomenna mennään muuten Jonin kanssa tutkailemaan paikkoja sinne talolle. Saas nähdä, miltä kaikki nyt näytää, kun sieltä on muutettu pois. Huvittava juttu muuten: Oltiin alustavasti sovittu, että jos sinne haluavat jotain jättää, niin me katsotaan mitä niille sitten tehdään. Nyt on sitten vävypoika ilmoittanut, että vie sieltä kaiken mukaansa. Taitaa korveta toi talon myynti perillisiä vähän enemmänkin. Typerintä koko jutussa on, että hän ei ole edes heidän lapsi tai mitään. Ahne on ahne. Kyllä me kuitenkin päästään helpommalla, kun ei tartte alkaa kaikkee kamaa roudaamaan kaatikselle tai miettimään mitä niille tehdä. Aivan sama loppujen lopuksi, mitä he tekevät. Tosi typerältä vaan kuullostaa.

Isin uuden vuoden lupaus: Ei enää tietsikkaa!

Kylppäriremppa on nyt niin pitkällä, että seinissä on kosteussuoja ja voidaan laatoittaa ne tässä tämän viikon lopussa. Varmaan ensi viikon aikana tullee valmista niiden osalta. Täytyy ekana hankkia lisää laattoja, kun kokonaan pitää noin pieni kylppäri kuulemma laatoittaa. Mutta siis vauhtia on tullut tuohon hommaan. Nyt vähän tuottaa harmia, koska ei ole tuota pyttyä täällä meillä. Pitää aina ajoissa lähteä alas pisulle. Ehkä on ihan hyväkin, että Aarolla on vielä noi vaipat.

Milla se vaan nautti talvesta!!