Elokuu on nyt viety (melkein) kunnialla loppuun. Syksy saa nyt tulla. Paljon on tässä puolen vuoden aikana uudessa kodissa ehditty touhuta. Talon keltaiset osat on nyt maalattu ja autotallikin on muuttunut vihreästä keltaiseksi. Valkoiset osat odottavat vielä maalia. Otan uuden kuvan vasta, kun nekin on saaneet uuden värin. Takalle ja ilmalämpöpunpullekin alkaa kohta tulla käyttöä enemmänkin. Parina iltana vasta on takasta lämpöä tulvinut. Se lämpö muuten tuntuu tosi ihanalle. Ja tunnelmaahan siinä on.

Omenat on teettänyt aikalailla töitä. Koko ajan tulee uusia alas. Tähän asti olen ehtinyt tehdä pari ihanaista omenapaistosta ja muutaman purkin sosetta. Hankin myös hyötykasvikuivurin, jossa on kuivatettu parit chilit ja vähän enemmän omenia. Oiva vekotinhan se on ja omenat ovat kuin karamellia kuivattuina.Vielä haluaisin tehdä omenapiirakoita ja ehkä lisää sosetta. Meillä on myös laatikossa kadun vieressä omenoita tyrkyllä. Jotkut niitä vie, mutta taitaa omenan runsaus vaivata vähän muitakin kuin meitä.

Aaron toinen muskarikäynti meni taas tosi hyvin. Jo edellisenä aamuna kyseltiin, voitaístko mennä taas sinne "museoon". Poitsu olikin tällä kertaa koko ajan sisällä yksin ja äippä höpötti eteisessä. Ihan ongelmitta ei kaikki taaskaan sujunut vaan muutamille lapsille tuli itku, kun äiti ei ollutkaan paikalla. Välillä kun ovi avautui, niin meitin poika näkyi luuraavan oven suussa, eikä omalla paikallaan. Kertoi hän kuitenkin jälkeenpäin, että kivaa oli ja kapuloita oli soitettu. Tosin toinen oli pudonnut ja tätin piti "siivota" se pois. Että hyvin siis on alkanut tämä muusikon ensi askeleet.

Nyt olen kaiken jahkailun jälkeen ilmoittanut Aaron liikuntaleikkikouluun, joka alkaa 9. päivä. Toivottavasti kaveri jaksaa. Jos ei, niin saa sitten toisen lopettaa. Ei me voida väkisinkään sitä mihinkään viedä. Mutta todennäköisesti tulee liikkis tulee olemaan yhtä kiva kuin muskari.

Omenahörhellys