on nyt tehty. Olikin melkoinen pikareissu. Lähdettiin töiden jälkeen torstaina yhdeksän junalla Rovaniemelle. Auto oli mukana autovaunussa ja meillä makuuvaunussa kahden hengen hytti. Mua aina noi junareissut jotenkin hermostuttaa ja nukkuminenkin on vähän vaikeaa. Lisäksi Jonin jatkuva tupakalla juoksu sai mut vielä enemmän hermostumaan. Tyhmää, mutta en voinut sille mitään. Päästiin kuitenkin perille Rovaniemelle. Siellä taas totesin, että mulla ei ole aavistustakaan, miten ajetaan Kittilän tielle. Olisihan tuon voinut ehkä etukäteen selvittää. Mulla vaan ei käynyt pienessä mielessäkään, etteikö siellä olisi liikennemerkkejä ohjaamassa Kittilään. Ei niitä kyllä montaa ollut, mutta lopulta päästiin jatkamaan matkaa. Päästiinkin iltapäivällä Kaukoseen ja Aaro pääsi isin ja äitin syliin, lopultakin. Vai olisko mennykin niin päin, että äiti sai Aaron taas syliin. Heh! Itkuhan siinä tuli...

Vedeltiin ensi töiksemme pojua tässä uudessa mönkijässä.

Joni lähti heti kalaan papan ja Jukan kanssa. Olikin varmaan jänskä reissu, kun näkee sitä aitoa Lapin luontoa ja hiljaisuutta.

Me naiset ja Aaro lähdettiin pikareissulle Kittilään. Apteekkiin ja Kenkäkauppaan. Aaro nukahti kesken reissun ja siksi päätettiin lähteä takaisin Kaukoseen saman tien.

Seuraavana päivänä olikin minun serkun Merjan häät Ylitorniossa. En kyllä ole ihan varmasti nähnyt 20 vuoteen. Ja siittä olen ihan varma. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan. Ja kivahan se oli käydä juhlistamassa toisen tärkeää päivää.

Ihanathan nämäkin häät olivat. Morsian taas niin kaunis ja sulhanen komia. Koristelut oli minusta tosi ihanat ja maisemat mahtavat.

Meillä aika meni lähinnä Aaron perässä juostessa. Siitä on kahden viikon aikana tullut entistä omapäisempi. Ei kyllä usko sanaakaan, mitä sille sanotaan. Toivoa vaan voi, että tilanne tulisi rauhoittumaan.

Aaro kyllä ehti tekemään häissä suurinpiirtein kaiken. Tuo laulaminenkin meni muuten ihan hyvin, mutta itse ääni ja suun liikutus puuttuivat. Ja varmasti mieluisinta oli ruohonleikkurissa istuminen.

Ja tässä ekaa kertaa elämässään Aaro-poika on pomppulinnassa.

Sunnuntai-iltapäivänä lähdettiin sitten kotia päin. Saatiin pestyä autokin, jonka pappa oli pikkuisen sotkenut kalareissulla. Hankittiin samalla vähän herkkuja junaan. Auton saaminen junaan kesti hiukan, mutta päästiin aika nopeasti aikataulussa kuitenkin lähtemään. Hytissä Aaro sitten totesikin, että nyt minä vähän tässä ihmettelen. Eka junareissu kuitenkin meni tosi hyvin. Joka kerta kun juna seisahtui, tuli kysymys, ollaanko nyt perillä. Aamulla, kun sitten oltiin perillä, niin poju vaan veteli sikeitä.

Nyt sitten lomamme viimeinen päivä on käsillä ja Joni maalailee taloa. Ruohoa on leikelty ja Aaro nauttii taas kotona olemisesta kahden viikon jölkeen.