Meillä vaan aika menee vauhdilla. Aikaa ei tahdo riittää mihinkään eikä varsinkaan tietsikan ääressä istuskeluun. Vahinko, koska olisi paljon kerrottavaa. Myöhemmin ei enää tahdo muistaakaan mitä kaikkea on touhuttu. Iltaisin tietty voisi kirjoitella, mutta tyyny on niin kutsuva, että vie voiton.

Eniten tällä hetkellä aikaa on viennyt pihahommat. Saatiin iso kasa puita mun töistä ja ne piti ekana saada pois tieltä. Kyllä nauratti, kun ensimmäinen asia, mitä isäntä sanoi nähtyään puut, oli että pitäisi saada moottorisaha. No, pakkohan se oli hankkia ja kunnon kirves myös. Mä olen lähinnä haravoinut ja silpunnut oksia. Aaro on alkanut ihan tosissaan viihtyä pihalla. Touhuilee itekseen enimmäkseen mitä milloinkin. Jonin vanhaa Volvoa on riisuttu jonkin aikaa ja sekin kiiinnostaa kovasti pojua. Mietinkin, että siinä olisi oiva leikkimökki pienelle pojalle. Leikkimökin siirrostakin muuten on jo puhuttu eli pääsen puuhaamaan kohta kukkapenkkiäni.

Kovasti yritetään nauttia ekasta keväästä uudessa kodissamme ja ollaan nautittukin. Grillataan silloin tällöin ja tehdään pihahommia sekä suunnitellaan tulevaa. On tosi hauskaa seurata, mitä maasta pulpahtelee. Ja kukkaset ihan oikeesti pulpahtelee ylös tällä hetkellä. Päivällä huomasin, että valkovuokko alkaa kohta kukkimaan!

Sisälle ollaan hankkimassa ilmalämpöpumppua ja takkaa. Ilmalämpöpumppu on jo tulossa, mutta takka tuottaa vähän päänvaivaa, koska hormiin ei ihan kaikki tyypit sovi. Mutta eiköhän asiat selkine pikkuhiljaa. Makkariin ollaan hankkimassa ovea, että jompi kumpi vanhempi saisi joskus aamuisin nukkua. Tämä kaikki on vaatinut useita reissuja Turkuun K-Rautaan. Viimeisellä kerralla kuului takapenkiltä: "Eihän mennä taas tänne!" Aaro ei erityisemmin tykännyt siellä käydä ja olikin joka reissulla lähes mahdoton.