Pitkäperjantaita

Uskomatonta, että vielä on monta päivää vapaata. Töihin vasta sitten joskus. Aaro heräsi tänään tietysti hyvissä ajoin, koska hän "ei haluuu" nukkua enää. Joni onneksi nousi hänen kanssaan ja sain nukkua pidempään. Sitten aamukaffella lehteä lukiessa poitsu osoitti koko ajan mieltään. Jos ei "mä-haluun-en-haluu-virttä, niin ainakin pyrki ärsyttämään muulla tavalla. Lopulta sain ohjattua hänet junaradan pariin. Jonkin ajan kuluttua epeli suuntasi isänsä kimppuun. "Haluuuu kaulapuulooo!" HÄH! Joni kysyi, monesta kerrasta viisastuneena, että haluatko oikeasti syödä kaurapuuroa. Onneksi kattilassa oli vielä vähän ja poju jopa söi annoksensa. RASTI SEINÄÄN!

Ulkona menin kävelemään Aaron kanssa hetken matkaa ja kun oli aika kääntyä takaisin, niin kuului yllätys, yllätys "Mä en haluuuu!" Kävelin varmaan 10-15 metriä ennen kuin alkoi jalat käydä pikkumiehellä. Nolotti, kun ihmiset käveli ohi ja ihmetteli meidän touhuja. Koko ajan mietin, että mitäköhän pahaa sille voisi tuolla kaukana sattua ja hirvitti.

Eilen sama juttu ulkovaatteiden riisumisen kanssa. Ei haluu... Ei edes vetoketjua voi avata, kun ei haluuu. Jos ei Kimmo olisi pistäytynyt ja auttanut Aaroa, niin istuisi varmaan vieläkin vaatteet päällä eteisessä. Välillä mietin, että vaadinkohan liikaa. Tänään riisuin hältä saappaat ja haalarit jäi jalkoihin. Tuntui taas olevan ylipääsemättömän vaikeaa saada niitä haalareita pois. Lähtihän ne kuitenkin, luojan kiitos. Vielä pitäisi joskus saada ne vaatteet päällekin omatoimisesti... Mitenköhän se onnistuu? Koko jätkä tuntuu niin veltolta. Onkohan tämä tappelu ihan turhaa? Alkaako itse toimimaan vai pitääkö meidän tosiaan joka kerta komentaa ja riidellä?

Ymmärrän, että tämä uhmaikä kuuluu asiaan ja sen kanssa joutuu vaan elämään ja antamaan rajoja. Mutta kun tätä kaveria ei kiinnosta mitkään käytännön asiat. Elää ihan omissa maailmoissaan ja höpöttää omia juttujaan. Ei kertakaikkiaan halua keskittyä, kun pitäisi opetella esim. nyt pukemaan. Myönnetään, että on tässä tekemistä, että osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja järkevästi. Tietäspä vaan varmasti, että tekee oikein.

Tässä koristuksiamme pääsiäisen tiimoilta. Aika vähän on noita, mutta varmaan askartelujen myötä vuosien saatossa lisääntyvät.

Tänään sain yhden puun taas kutakuinkin leikattua. Ihan itse. Hoidin myös koira-pihan ikävämpiä velvollisuuksia, eli kökkänöiden poistoa. Joni hakkasi puita ja Aaro tietty auttoi iskää. Illalla tulee muuten mun absolut favorit eli Taru Sormusten herrasta. Ja huomenna ja ylihuomenna. Hereillä oleminen vaatii kyllä ylivoimaisia ponnisteluja.