Syksyn makuun aletaan pikkuhiljaa päästä. Maanantaina oli ihan käsittämättömän kylmää, mutta onneksi ilma lämpeni kun viikkoa mentiin eteenpäin.

Viime viikonloppuna alkoi Aarolla vaipattoman elämän opettelu. Homma kun ei muuten oikein tahtonut mennä hänelle kaaliin, päätettiin ottaa vaippa vaan yksinkertaisesti kokonaan pois. Ja siis yövaippa tietysti vielä on. Koko viikonloppu oli yhtä pissaista vaatetta ja lattiaa. Olin jo ihan kypsä unohtamaan koko jutun. Kaveri ei vaan yksinkertaisesti tajua, koska on hätä. Märät vaatteetkaan ei tunnu haittaavan menoa. Sitten yht'äkkiä sunnuntai-iltana poitsu totesi, että nyt pitää mennä potalle ja kävi siellä pissalla. Siinä loksahti molemmilta vanhemmilta monttu auki. Ehkä tää sittenkin kannattaa.

Hoidossa jatkettiin samaa meininkiä. Pari eka päivää tuli pyykkipusseja, mutta sitten nekin loppui. Kotona mentiin ihan omatoimisesti potalle, kun ei ollut housuja jalassa. Ja tätä linjaa ehdottomasti jatketaan, vaikka heti kun tapahtuu jotakin erikoista, niin homma unohtuu ja housut kastuu. Kyllä se taitaa kuitenkin tämän oppia.

Kolmas kerta muskarissa meni Aaron osalta jo tosi hyvin. Ainoastaan pissat pääsi housuun. Hienosti jäätiin sinne ja laulutkin alkaa vähän muistua mieleen. Ensi viikon tiistaina alkaa sitten liikkari eli liikuntaleikkikoulu. Ja voin olla lähes 100% varma, että siitä tykätään.

Eilen mummi, pappa ja Elina toivat aika mieluisen "lelun" Aarolle.

Potkupetessä ei ole lainkaan polkimia eli siis sitä potkitaan lähinnä eteenpäin. Tämän pitäisi harjoittaa tasapainoa ja meitin tapauksessa myös ohjaustaitoa. Siitä kun ei ole mitään hajua ollut. Lisäksi se sopii mun mielestä paremmin pihapyöräksi kuin tavallinen poljettava pyörä. Aaro on tykännyt tosi paljon tästä, vaikka hän lähinnä vielä kävelee sen kanssa. Tietenkään tasapaino ei ole vielä niin hyvä ja vähän väliä pyörä menee nurin kun hän siihen nojailee. Mutta siittä erossa oleminen on Aarolle kovaa. Koko ajan pitäisi olla "ajelemassa motskaria".