Aarolla oli eilen perhepäivähoidon pikkujoulu. Olivat Nilsbyn koululle menneet oikein taksilla. Siellä sitten tonttulakit päässä peuhanneet ja syöneet vissiin jotkut puuroakin. Aarollehan tuo paikka pitäisi ollakin tuttu, kun oltiin niissä rippijuhlissa silloin viime kesänä. Tulihan sieltä pikkujouluista semmoinen pikkuinen pakettikin. Avattiin sitten kotona äitin kanssa.

Holmerihan se! Aika nopeesti Aaro hokas, että karkkiahan siellä. Vann onko jotain vippaskonstia, millä ne karkit sais näppärästi ujutettua sinne. Mä laitoin yksi kerrallaan ja hermo meni aika tiukkaan. Joni koitti pistää näppärästi koko rivin sormiensa välissä, mutta puristi kai liian kovaa ja kivasti lensivät siittä ympäriinsä. Hänkin siirtyi kymmensormijärjestelmästä kaksisormijärjestelmään.

Hämä-hämähäkki kiipes langalle. Jostain syystä Aaro ei suostu edes ottamaan käteen tota "luuppia". Onkohan luontaista pelkoa/inhoa ko. eläimiä kohtaan vai johtuiskohan siittä kirkasusta, mikä äiteestä lähti, kun avattiin kääröä.

Oltiin tänään tekemässä vielä muutama joululahjaostos ja löydettiin vallan fantsu ruokalappu Aarolle. Pakkohan se oli heti saada. Tämä kun on meillä varsin käytetty vitsi. Joskus aikoinaan, kun Virtasen Aimo näki Aaron, hän vitsaili, että kovin on isän näköinen, mutta onneksi on kuitenkin terve.

Aaro on muuten aina muistuttanut enemmän äitiään, mutta viime aikoina isänkin piirteet on tullut hyivn esiin. Esimerkiksi noi kulmakarvat (ja muuten silmätkin). Meillä on yksi kuva Jonin äitistä ja ne on just tommoset puolipyöreet. Ja hiukset on ehdottomasti samanlaiset kuin Jonilla. Kasvojen piirteet on kyllä aikalailla äidiltä perittyä.