Eilen oltiin Aaron ja Raila-mummin kanssa katsomassa Raision liikuntahallissa Fröbelin Palikoita. Aaro on kovasti tykännyt kuunnella niitä levyltä. Ja kyllä hän tykkäsi niistä myös livenä. Ensin se valtava ihmisten paljous häntä ujostutti, mutta kun musiikki alkoi, hän keskittyi siihen ihan täysin. Vakavana, silmät lasittuneina hän katsoi bändiä mummin sylissä. Ei tullut mieleenkään että voisi leikkiä niitä lauluja, vaan hän taputti koko ajan käsiään yhteen. Jossain vaiheessa uskaltauduttiin lattialle tanssimaan. 40 minuuttia Aaro jaksoi, mutta sitten alkoi riehuminen. Äiti sai juosta  pojan perässä minkä kerkesi. Ei kiinnostamut enää Frööbelit ;-).