No niin on jo tapaninpäivä, eikä lehtikään ole tainnut tulla, niin käytän tämän ajan hyväkseni päivityksellä tänne.

Voisi ensi vuonna kokeilla tehdä muumitalon. On nämä vaan niin hienoja. EN siis ole tätä tehnyt, vaan ilmeisesti mummi.

Minähän olin siis aattoaamuna töissä ja kyllä vaan tuntui tosi tylsältä. Onneksi siinä puoli kymmenen aikaan pääsin jo lähtemään kotiin. Kävin vielä tekemässä muutaman tärkeän hankinnan kaupassa (ihan arkisia) ja menin kotiin. Aaro olikin jo avannut ekat lahjat, jotka pukki tai joku tonttu (that's me) oli sinne käynyt laittamassa. Sieltähän löytyi sitten uusia duploja ja bemari-pikkuauto  (äiti sai hierovan "robotin"). Autolle löytyi heti käyttöä, mutta duplot taitavat vaatia meidän aikuisten huomiota enempi, että niillä taas jaksetaan leikkiä. Ajateltiin siis, että Aarolle olisi kivampi saada lahjoja hitaasti joulun aikana, eikä yht'äkkiä sysätä kaikkea kerralla sen naaman eteen. Sai aina vähän leikkiä juuri saadun lelunsa kanssa.

Puuhiksesta löytyi Puuhis itse ja suklainen joulupukki, joka meni parempiin suihin nopeaasti.

Näin komeana sitä lähdettiin.

Iltapäivällä, päikkäreiden jälkeen Elina tuli meitä sitten hakemaan Raisioon. Aaro oli edelleen kuumeessa, mutta tosi hyvän tuulinen ja reipas. Ei vaan tunnu pieni kuumeilu pojan touhuja haittaavan. Mitään muita oireita ei tunnu olevan. Ehkä ihan pieniä viitteitä tulevaan flunssaan. Mutta kyläilytarjouksia on tullut vaan niin paljon ja kaikkeen joudutaan sanomaan ei kiitos, kun on kipeä lapsi. Harmittaa tuo...

Siis Raisiossa sitten aika pian alkuglögien jälkeen alettiin syömään. Kyllä jouluruoka aina maistuu niin hyvälle. Aaro ei paljon muuta syönyt kuin leipää ja mätipalloja. Siitä on tullut aika skeptikko noiden ruokien suhteen. En sitten jaksanut kauheasti tapella siinä jouluna. Mutta mun periaate on, että kaikkea maistetaan. Ja kun hänellä saattoi olla kuitenkin kurkku tai joku kipeänä, niin saattaa vaikuttaa syömishaluihin. Mutta me aikuiset nautittiin. Pidettiin jopa taukoa ennen laatikoita. Heh! Ei paljon vaikuttanut meikäläiseen. AINA syön niin paljon alkupaloja, että lämpimän ruuan syöminen on tosi tukalaa.

Tässä alkupalapöytä.

Ruuan jälkeen sitten tulikin samantien pukki. Jännää. Sillä oli lahjojakin. Aaro ei varsinaisesti pukkia pelännyt, vaan oli tyypillisen etäisen sosiaalinen. Jutteli pukille, mutta syliin ei tahtonut mennä. Mutta pukkipa kaappasi Aaron kepillään syliin. Se oli aika hassua. Aaroa vaan ei moinen kauheasti naurattanut.

Reippaasti Aaro jaksoi jakaa paketteja kaikille, vaikka ihan sekaisin olikin, kuka oli kuka. Niinhän mekin oltiin, kun paketeissa luki isi ja äiti ja meitähän on kaksin kappalein. Pukkikin on tunnetusti niin kiireinen, että jakoi lahjoja aika tiiviiseen tahtiin.

Ja nopeastihan se pukki siittä lähtikin. Ja kehiin astui aputonttu Elina. Aika ryjä kun oli noita lahjoja vielä jakamatta.

Kaikki oltiin oltu hurjan kilttejä. Etenkin Elina ja Aaro ja Pekkakin. Aaro sai lahjaksi puista junarataa ainakin 3 laatikkoa. Hirmuisen ison parkkitalon ja maton, jolla ajellaan autoilla. Sähkökitaran, josta tulee myöhemmin katkelma (toivottavasti saan toimimaan). Pikkuautoja hän sai ja suklaata. Sekä verhot, pyyhkeen ja koristekuvia, joissa on Salama McQueen. Ja Ankkataulun hän sai sekä muutaman kirjan. Enkä varmaan muista puoliakaan. Hirvittävä määrä, joista  vielä osa avattiin täällä kotona, joulupäivän aamuna. Ei ihme, että poitsu ei jaksa keskittyä mihinkään ja hyppii seinille.

Nyt varmaan ollaan vielä kotona perheen kesken pari päivää (minä kyllä töissä taas) ja katsotaan sitten jos pojan kunto sallii kyläilyn. Ukki haluaisi ottaa uutena vuotena, kun Nicokin tulee sinne. Olisihan se tietysti kivaa, mutta yskä ja nuha  vaivaavat meitin Aaroa. Lääkärissäkin pitäisi käydä näyttämässä, jos vaikka saataisiin jotain yskän droppia. Tylsää tommonen sairastelu.